Spärräilyä ja humanitaarisia oikeuksia

Anteeksi, että kirjoittelen tänne niin harvoin. Olen nyt ollut kohta jo kaksi viikkoa työharjoittelussa Cameleont nimisessä paikassa, missä painetaan t-paitoja, mukeja, lippiksiä yms.

Viikolla 19 olin Punaisen Ristin humanitaaristen oikeuksien peruskurssilla. Humanitaarisiin oikeuksiin kuuluu mm. Geneven sopimus, johon taas kuuluu sotimisen säännöt. Kurssilla kerrottiin myös Punaisen Ristin kansainvälisestä työstä. Ensimmäisenä kurssi-päivänä meillä oli vierailemassa Punaisen Ristin delegaatti, joka kertoi hyvin koskettavia tarinoita meille. Delegaatti oli ollut mm. Thaimaassa auttamassa ihmisiä, silloin kun siellä oli ollut se tsunami. Hän oli nähnyt erään tytön piirtävän jotain kuvaa, ja kysynyt mitä siinä tapahtuu. Tyttö oli vastannut että kuvassa hän ja hänen äitinsä pakenevat tsunamia viidakkoon. Kuvassa oli ollut joku ihme valo, joka kohdistui äitiin ja tyttöön, ja delegaatti oli ihmetellyt ääneen että mikäs tuo sitten oli. Tyttö oli vastannut että se oli hänen toivonsa siitä, että hän ja hänen äitinstä pelastuisivat tsunamilta. Meinasin ruveta itkemään. Delegaatti oli saanut kuvan tytöltä lopulta omaksi, ja hän puheensa lopussa esittelikin tätä kuvaa meille. 

Delegaatti kertoi että hän oli joskus hoitanut myös talibaaneja, ja hän nauroi sille miten herttaisia nämä miehet olivat olleet, ja kutsuneet häntä jopa isoäidiksi. Delegaatin viisaat sanat jäivät soimaan päässäni: ”En vain tajua siitä miksi koko ajan miesten pitää sotia, kun ne kaikki on ihan samanlaisia! Yhtä höpsöjä ja ihania!”

Viime viikonloppuna taas olin Seinäjoella suunnittelemassa tämän kesän tulevaa Spärrä Äksöni leiriä. Oli hauskaa! 

Viikonloppuun sisältyi mm. leirin suunnittelua (ylläripylläri), vapaaehtoistyöstä puhumista, leikkimistä, juomista (ihan vain vähän), saunomista, uimista (joo, menetin talviturkkini, mutta en vapaaehtoisesti, vaikka vapaaehtoistyötä olinkin tekemässä)… Söimme myös popcornia, ja katsoimme kaksi kauhuelokuvaa (Orphan/Ottolapsi ja Final Destination 3). 

 

Viikonloppuun kuului myös naurua. Paljon, paljon naurua! Ja kaksimielistä läppää. Hehee 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *