Minulle on vain jotenkin fyysisesti mahdotonta kirjoittaa tänne aktiivisesti. ANTEEKSI !!!!!  Anyway… olen nyt 19-vuotias, ja valmistun lukiosta joulukuussa. Yo-kirjoitukset alkoivat tänään (ruotsin kuuntelu, ja olen aivan karmeassa flunssassa), joten kiirettä on pitänyt.

Ensiapuryhmästä olen pitänyt taukoa. Osallistuin viime keväänä ehkä yksiin harjoituksiin, ja kävin kesällä Suomipop-festareilla päivystämässä. Kiinnostusta kyllä löytyy mennä, mutta kun ei ole ollut aikaa. AARRGGHH!

Koulussamme oli ”sosiaalialan harjoittelu” toukokuun puolella yhden viikon ajan, ja päätinpä valita harjoittelupaikakseni tutun Punaisen Ristin. Päivät olivat rentoja, paitsi ensimmäinen työpäivä; jouduin heräämään klo 05, koska lähdimme Kauhajoen ylä-asteelle puhumaan rasisminvastaisesta kampanjasta. Toisiksi viimeinen harjoittelupäiväni taas oli mahtava! Pidimme Jyväskylän Toukofesteillä ylä-asteelaisille kondomiajokortti rastia, ja Justimusfilmsin pojatkin pistäytyivät rastillamme. Kind a cool.

Olin heinä-elokuun vaihteessa kolmannella Spärrä Äksöni leirillä. Ja kyseessä oli ehkä yksi stressaavimmista leireistä koskaan! Minulle ei oltu informoitu asioista tarpeeksi, ja leirillä jouduttiin tekemään aika monia asioita viimetipassa. Saimme kuitenkin homman toimimaan, ja viimeisen leiri-illan discossa rupesin itkemään onnesta(:

Yhdet leiriläiset rupesivat myös leirin loppupuolella kutsumaan minua ”äidiksi”. Ja kun viimeisenä leiripäivänä piti kirjoittaa toiselle jotain positiivista, aika moni oli kirjoittanut mulle ”hyvä äiti – leikisti”.

Punaisen Ristin Nuorten vuosikokous lähestyy… ja se pidetään tänä vuonna kotikaupungissani Jyväskylässä. Jihhuu! Odotan kokousta innolla, mutta myös kauhulla. Olemme vapaaehtoisten kanssa suunnitelleet kyllä ohjelmaa yms., mutta emme aivan haluamallani tavalla.. Ehkä eniten minua ärsyttää se kun Jyväskylän puolella on niin vähän vapaaehtoisia nuoria. Rasittavaa.

Olen menossa lokakuun puolella pariksi viikoksi Helsinkiin, ja olen yrittänyt saada yhteyttä Helsingin osaston Punaiseen Ristiin, jotta pääsisin tutustumaan heidän toimintaansa. Tähän mennessä heistä ei ole kauheasti kuulunut mitään. Sitä odotellessa…

Hei!

On ollut niin paljon kiireitä, että ei ole kerennyt kirjoittamaan tänne melkein ollenkaan. Elämässä on tapahtunut paljon, ja niin nopeasti, että huhhuh. Mutta on myös ehtinyt tekemään Punaisen Ristin juttujakin! 😉

Olin tosiaan kesällä Spärrä Äksöni 2014 leirillä leiritirehtöörinä. Hommiini kuului mm. yhteisten ohjelmien pitäminen.

Leirillä oli aivan huikeaa! On ihanaa miten loistava porukka meillä on tekemässä sitä leiriä, ja että meillä on ihan törkeen ihania leiriläisiä. Ihan itkettää kun tätä leiriä rupeaa muistelemaan <3

Joka aamu mää sain pitää kavereiden avustuksella leiriläisille aamujumpan, sitten jokainen alaleiri häipyi tekemään jotain omia juttuja, ja mää vähän avustin milloin missäkin ohjelmassa. Mm. esitin potilasta ensiapu rasteilla tai vedin leiriläisille jotain leikkejä. Iltapäivällä sitten oli yhteistä ohjelmaa, jota mää pääsin pitämään, ja illalla mää pidin jokaiselle leirille rauhoittumisen ennen nukkumaanmenoa. Eli siis soitin rauhoittavaa musiikkia ja tehtiin jotain rauhallista. Esimerkiksi ekana iltana jokainen sai kirjoittaa paperille jonkun asian mitä pelkäsi, ja sen jälkeen paperin sai repiä, jotta pelko häviäisi.

Sitten olen ollut päivystämässä, ja opettamassa ensiapua, sekä yrittänyt herättää henkiin meidän Jyväskylän osaston nuorten toimintaa. Tähän mennessä ei ole näyttänyt hyvältä. Onko TEILLÄ siis mitään ideoita miten saisin lisää nuoria SPR:n toimintaan? Anything?

Ja tuossa lokakuussa, olin Helsingissä SPR:n Nuorten vuosikokouksessa ja se oli IHAN MAHTAVAA. Oli aivan huikeeta tavata Punaisen Ristin nuoria ympäri Suomea, jakaa kokemuksia ja viedä huikeita ideoita eteenpäin.

Sitten olin Punaisen Ristin Kansainvälisen leirin suunnitteluleirillä, missä oli Punaisen Ristin nuoria ihan ympäri maailmaa. Briteistä, Irlannista, Norjasta, Unkarista jne.

Mutta, tässä ainakin pähkinänkuoressa mitä olen nyt tänä syksynä SPR:llä tehnyt. Mitäs teille kuuluu? Ja mitä TE oikein tahdotte tietää Punaisesta Rististä? Kyselkää!

Anteeksi, että kirjoittelen tänne niin harvoin. Olen nyt ollut kohta jo kaksi viikkoa työharjoittelussa Cameleont nimisessä paikassa, missä painetaan t-paitoja, mukeja, lippiksiä yms.

Viikolla 19 olin Punaisen Ristin humanitaaristen oikeuksien peruskurssilla. Humanitaarisiin oikeuksiin kuuluu mm. Geneven sopimus, johon taas kuuluu sotimisen säännöt. Kurssilla kerrottiin myös Punaisen Ristin kansainvälisestä työstä. Ensimmäisenä kurssi-päivänä meillä oli vierailemassa Punaisen Ristin delegaatti, joka kertoi hyvin koskettavia tarinoita meille. Delegaatti oli ollut mm. Thaimaassa auttamassa ihmisiä, silloin kun siellä oli ollut se tsunami. Hän oli nähnyt erään tytön piirtävän jotain kuvaa, ja kysynyt mitä siinä tapahtuu. Tyttö oli vastannut että kuvassa hän ja hänen äitinsä pakenevat tsunamia viidakkoon. Kuvassa oli ollut joku ihme valo, joka kohdistui äitiin ja tyttöön, ja delegaatti oli ihmetellyt ääneen että mikäs tuo sitten oli. Tyttö oli vastannut että se oli hänen toivonsa siitä, että hän ja hänen äitinstä pelastuisivat tsunamilta. Meinasin ruveta itkemään. Delegaatti oli saanut kuvan tytöltä lopulta omaksi, ja hän puheensa lopussa esittelikin tätä kuvaa meille. 

Delegaatti kertoi että hän oli joskus hoitanut myös talibaaneja, ja hän nauroi sille miten herttaisia nämä miehet olivat olleet, ja kutsuneet häntä jopa isoäidiksi. Delegaatin viisaat sanat jäivät soimaan päässäni: ”En vain tajua siitä miksi koko ajan miesten pitää sotia, kun ne kaikki on ihan samanlaisia! Yhtä höpsöjä ja ihania!”

Viime viikonloppuna taas olin Seinäjoella suunnittelemassa tämän kesän tulevaa Spärrä Äksöni leiriä. Oli hauskaa! 

Viikonloppuun sisältyi mm. leirin suunnittelua (ylläripylläri), vapaaehtoistyöstä puhumista, leikkimistä, juomista (ihan vain vähän), saunomista, uimista (joo, menetin talviturkkini, mutta en vapaaehtoisesti, vaikka vapaaehtoistyötä olinkin tekemässä)… Söimme myös popcornia, ja katsoimme kaksi kauhuelokuvaa (Orphan/Ottolapsi ja Final Destination 3). 

Viikonloppuun kuului myös naurua. Paljon, paljon naurua! Ja kaksimielistä läppää. Hehee 😀

Hei!

Ajattelin tässä nyt kertoa teille vähän historiastani ja mitä olen tähän mennessä vapaaehtoistyössä puuhastellut.

Kaikki alkoi tosiaan 9. luokalla kun meillä pidettiin toukokuun puolella ensiapu ykkönen (ea1) kurssi. Olin kyllä ennenkin katsellut Punaisen Ristin sivuja ja yrittänyt löytää tietoa miten pääsisin mukaan toimintaan. Olin muutamaan kertaan ollut jo Nälkäpäivässä keräämässä rahaa, mutta jostain syystä se ei tuntunut riittävältä. Kurssilla meille kerrottiin ensiapuryhmän toiminnasta ja Reddie Kids-kerhosta. Se vaikutti ihan mielenkiintoiselta, ja kurssin lopulla meiltä kysyttiin kiinnostaisiko meitä tulla mukaan toimintaan. Ja totta kai minua kiinnosti! 😉

Vaihdettiin yhteystietoja kurssin pitäjän kanssa ja hän lupasi ottaa yhteyttä jos tulisi jotain hommia, jotka kiinnostaisivat minua. Syykuussa päädyin sitten Reddie Kids kerho-ohjaaja kurssille. Kurssilla opetettiin ihan peruskerhojuttuja, mutta myös kuinka opettaa ensiapua pikku lapsille. Reddie Kids-kerhoa pääsin kuitenkin vetämään vasta vuoden päästä, enkä ollut virallinen ohjaaja, enimmäkseen vierailija.

Tykkäsin Reddie Kids-kurssista niin paljon, että ilmoittauduinkin sitten marraskuussa pidettävälle henkinen tuki-kurssille. Ja kurssilla tapasin sitten ensiapuryhmäläisiä, jotka houkuttelivat minut mukaan ensiapuryhmään sanomalla että ”nuoria tarvitaan”. Olin kyllä aikaisemminkin harkinnut ensiapuryhmää, mutten jostain syystä en ollut sinne sitten mennytkään. Henkisen tuen kurssin jälkeen kuitenkin päätin mennä kokeilemaan. Ja uutena vuotena olinkin jo ensimmäisessä päivystyksessäni.   🙂 Jeejee! 

Uskaltauduin hakemaan myös ohjaajaksi 2013 kesällä järjestettävälle Spärrä Äksöni kesäleirille Seinäjoelle. En tuntenut leiriltä ketään, joten odotin vähän kauhulla että mitä oli oikein tulossa. Leiri oli tarkoitettu 7-16-vuotiaille, eivätkä kaikki leiriläiset tietenkään olleet koko aikaa yhdessä, joten meille oli jaettu alaleirejä. Alunperin minun oli tarkoitus ohjata nuorimpia, mutta vähän ennen leiriä minulle ilmoitettiinkin että ohjaankin 10-12-vuotiaita. Aloin jo hieman panikoimaan ennen leiriä, ja ajattelin perua ilmoittautumisen, mutta näin jälkikäteen sanottuna, onneksi en perunut.

Leiriläiseni olivat maailman ihanimpia naperoita ja ihailtavan energisiä ja reippaita! Oli myös suuri ilo työskennellä muitten leiri-ohjaajien kanssa. He olivat älyttömän hauskaa seuraa, eikä minulle tullut missään vaiheessa tylsää. Tapasin myös leirillä nykyisen poikaystäväni. 😉

Nykyään toimin edelleen ensiapuryhmässä ja olen tuossa kesällä menossa jälleen Spärrä Äksöni leirille ohjailemaan. Punaisen Ristin lisäksi harrastan myös aktiivisesti musiikkiteatteria, ja myös sitä teatteria ilman musiikkia. 😀 Näyttelijän taidoista on myös silloin hyötyä kun pääsee esittämään ensiapuharjoituksissa/testeissä potilasta. 😉 Viimeksi pääsin esittämään potilasta Jyväskylän osaston nuorten (niin sanottujen NuNujen) ensiapuharjoituksissa potilasta, joka piti kääntää kylkiasentoon.

Seuraavan kerran olen menossa päivystämään n. viikon päästä. En tosiaan ole (vielä) virallinen päivystäjä, vaan harjoittelija. Päivystäjän ja harjoittelijan ero on se, että harjoittelija on yleensä alle 18-vuotias, eikä ole käynyt ea2:sta tai päivystäjäkurssia. Ja hommamme yleensä tapahtumissa on antaa tarvittaessa ensiapua. Meillä on vaitiolovelvollisuus, emmekä saa kertoa potilastietoja eteenpäin. Ehkäpä eniten mieleen jääneet päivystykset ovat uusi vuosi (2012-2013), kun päivystin ihan ensimmäistä kertaa ja viime syksynä Jämsässä pidetty Isac Elliotin keikka. En nimittäin ollut ennen tuota päivää edes tiennyt että Isac Elliot on suomalainen. 😀

Mutta minäpä tästä lähden lukemaan ruotsin sanakokeeseen… Hejdå!

p.s. Kaverini Siiri haastatteli minua tuossa helmikuussa vapaaehtoistyöstä, ja tuli kuvaamaan Jämsän ensiapuryhmän päivystäjätestejä, missä pääsin esittämään saunaan nukahtanutta potilasta. Haastattelun löytää täältä: http://tutka.pro/?p=6791 😉

p.p.s. Jos kiinnostuit Spärrä Äksöni kesäleiristä, leirin mainoksen löytää täältä: http://rednet.punainenristi.fi/node/23003

Hei kaikille!

Olen kohta 18-vuotta täyttävä lukiolainen, joka vapaa-ajallaan tekee vapaaehtoistyötä Punaisella Ristillä. Toimin ensiapuryhmässä ensiapu-harjoittelijana, ja hoidan välillä pikku hommia muissakin Punaisen Ristin jutuissa. Viime kesänä olin leiri-ohjaajana Punaisen Ristin Spärrä Äksöni nimisellä kesäleirillä Seinäjoella. Tapasin kyseisellä leirillä myös nykyisen poikaystäväni, joka tekee myös vapaaehtoistyötä Punaisella Ristillä.

Loin tämän blogin, jotta voisin paremmin kertoa ihmisille mitä vapaaehtoistyö  sisältää, ja yleensä ihmiset kyselevät vähän että miksi teen tätä kun en saa palkkaa, niin vastaanpa myös tähänkin kysymykseen.

Eli tervetuloa seuraamaan Punaisen Tytön tarinaa vapaaehtoistyöstä! 😉

p.s. Yläpuolella olevassa kuvassa olen Maailmanlaajuisessa AIDS-päivässä jakamassa kortsuja Punaisen Ristin kanssa kaupungilla.